Maanantaina aloitimme juttelemalla toisen kuuntelemisesta ja oman vuoron odottamisesta. Jaettavia tavaroita sai opelta (tätä toteutamme muulloinkin) vain oikean salasanan [kiitos] sanomalla. Se on muuten hassua miten joillakin oppilailla menee monta kertaa ymmärtää miksi ope ei päästäkään irti vihkon kulmasta, vaikka kuinka hokee "on se mun", "anna jo" tai "mikset sä anna". ;)
Tapakasvatusviikko oli sopiva hetki kiinnittää luokan seinälle myös hymynaamataulukko. Jokainen oppilas sai käydä kiinnittämässä sinitarrallan oman nimensä perään kolme oranssia hymynaamaa. Sovimme, että ensimmäisenä päivänä hymynaaman joutuu irrottamaan, jos opettajan huomautuksesta huolimatta jatkaa höpöttämistä silloin kun pitäisi kuunnella. Vielä emme sopineet mitä tapahtuu, jos päivän aikana kaikki kolme hymynaamaa joutuu irrottamaan tai miten palkitaan jos yhtään hymynaamaa ei tarvitse ottaa pois. Lapsille oli kova paikka, joutua hakemaan omasta sarakkeesta hymynaama pois ja pelkkä listan olemassaolo auttoi monen pitämään suuta soukemmalla.
Tämä poisottamisen periaate toimii joillekin lapsille paremmin kuin tarrojen antaminen hyvästä käytöksestä, vaikka periaatteessa aina pitäisikin vahvistaa hyvää käytöstä. Tämä antaa myös opettajalle vähän enemmän pelivaraa, kun ei tarvitse niin tarkasti huolehtia että kaikki hyvät teot varmasti tulee huomioiduksi ja opettaja voi päättää miten tiukkaa linjaa naamojen poisottamisen suhteen vetää. Koko luokan kanssa jatkamme taulukon käyttöä ainakin tämän tapakasvatusviikon ajan ja tarvittaessa sen jälkeenkin. Tämän jälkeen kuvat saattavat siirtyä niiden oppilaiden pulpeteille, joilla muistuttamiseen on tarvetta.
 |
| Alkusyksyn istuimme perinteisessä luokkamuodossa. Nyt järjestys on vaihtunut 4 ja 6 hengen pöytäryhmiksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti