Vieläkö on monta yötä?

Tähtiyön ja lumen aikaa, ilmassa jo joulun taikaa.
Lahjat, puurot, joulukuusi, odotus on aina uusi.
Juhlikaamme ilon myötä!
Vieläkö on monta yötä?

Adventin aika alkoi jouluisasti. Aamupäivän pidimme joulupajaa rinnakkaisluokan kanssa. Askartelimme paperikuusia, leivoimme pipareita, piirsimme kuivapastelliliiduille jouluvaloja, leikkelimme lumihiutaleita ikkunaan ja tonttujakin syntyi. Taustalla soivat reippaat joululaulut ja tunnelma oli iloisen leppoisa. Kaikki lapset vuorollaan kävivät leipomassa ja piirtämässä jouluvaloja, muita tehtäviä sai odotellessa tehdä vapaasti. Joulupipareiden huumaava tuoksu täytti käytävämme vielä iltapäivälläkin. Tästä se joulu alkaa!

Tule Joulu,tuo kirkkaat valot,tuo lasten hymyt ja laulut. 

Tuo hangessa nukkuvat talot,kuin juuri maalatut taulut.

Metsän laitaan kannon juureen, puiseen kiuluun varsin suureen 

tonttu kaataa jouluruokaa, jänöt tyytyväisnä huokaa.

Kun pieni tonttu matkaan lähti, taivaalla tietään valaisi tähti.

Se johdatti lumisen metsän taikaan, aidon joulun unelmaan ja aikaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme kirkkoon päiväkerholaisten, eskarilaisten ja koululaisten yhteiseen adventtihartauteen. Ihana Hanna-Leena -pappi piti niin lastenmielisen hartauden, että oppilaat jaksoivat olla tosi hienosti koko kirkon ajan. 

Maanantaiksi on monenlaista yllätystä luokassa odottamassa lapsia. Joulukalenterista tulee toiminnallinen ja joku onnekas pääsee avaamaan ensimmäisen luukun maanantaina.

Johan pomppas! Jumppapallot pyörähtivät luokkaan

Luokassa istumajärjestys vaihtuu vähän sen mukaan mitä viikottain on ohjelmassa. Nyt pulpetit ovat olleet ryhmissä luokan reunamilla, ope istunut yleensä keskellä lattiaa tai lapset esiintyneet siinä toisilleen. Paljon työskentelemme lattialla keskustellen tai luokassa liikkuen, loikittiinpa maanantaina sammakoina ja pupuina pitkin koulun käytävääkin sydämen sykettä samalla tutkien. 

Tänään sain koekäyttöön pari jumppapalloa ja toivottavasti niitä lähipäivinä tulee luokkaamme lisääkin. Kotona työhuoneessa istuskelen itse pallon päällä ja saman liikkeen ja keskivartalotreenin suon mielelläni myös oppilaille koulussa. Vaikka pienten kanssa ei kovin paljon paikalla istutakaan, niin levottomimmille pieni liike pallon päällä on parempi vaihtoehto kuin tuolilla keikkuminen tai luokassa vaeltelu. Ensimmäisen päivän perusteella pallot eivät aiheuttaneet monien pelkäämää riehumista, heittelyä tai muutakaan levottomuutta ja arvontakin suoritettiin ilman suurempia mutristeluja. 

Jo ennen kuin pallot luokkaan tulivat, tehtiin selväksi että niihin suhtaudutaan luokassa samoin kuin tuoleihin, eihän niitäkään kukaan visko pitkin luokkaa. Pari oppilasta kerrallaan saa pallot päiväksi käyttöönsä ja seuraavana aamuna arvotaan uudet käyttäjät niin, että kaikki pääsevät kokeilemaan miltä pallon käyttäminen tuntuu. Näin edetään siihen saakka kunnes saadaan lisää palloja. Sen jälkeen lapset saavat itse valita käyttävätkö palloa vai tuolia ja ope tarpeen mukaan vaihtelee vuoroja. Katsotaan päästäänkö jossakin vaiheessa siihen, että kaikilla halukkailla on pallot pyllyjen alla. 

Alla olevista kuvista näkyy, että monenlaisissa asennoissa meillä työskennellään. Oikeastaan vain käsialaharjoitukset ope on määrännyt pulpetin ääressä istuen tehtäviksi, muulloin lapset saavat melko vapaasti valita missä työskentelevät. Työrauha on kuitenkin annettava kaikille ja jos menee hulinaksi, niin sitten on siirryttävä omalle paikalle.

Aikuisten työturvallisuusohjeissakin todetaan, että työnantajan on huolehdittava siitä, että työpisteen rakenteet ja käytettävät työvälineet valitaan, mitoitetaan ja sijoitetaan työn luonne ja työntekijän edellytykset huomioon ottaen ergonomisesti asianmukaisella tavalla. Samaa periaatetta pyrin noudattamaan lastenkin kanssa. 

 

Kaikki maksaa

Pulpetit leijuivat yön aikana erilaiseen järjestykseen ja koko luokka sai vähän uutta ilmettä kalusteiden siirrolla. Aamu aloitettiinkin pistetyöskentelynä, jossa ikkunaa lähimpänä olleessa ryhmässä leikittiin kauppaleikkiä, isossa pöydässä kirjoitettiin R-harjoituksia ja kuvassa lähimpänä olevassa ryhmässä ommeltiin huomapehmoleluja. Kullekin pisteelle pysähdyttiin noin 25 minuutin ajaksi. 

Istumajärjestys osoittautui päivän aikana toimivaksi muutenkin. Kaikki näkevät hyvin taululle ja open, joka löysi myös itsensä useamman kerran päivän aikana keskeltä luokkaa seisomasta tai satulatuolilla surffailemasta. Lipastot ryhmien välillä antavat kuitenkin jokaiselle ryhmälle myös omaa rauhaa.

Kauppaleikkiä varten lapset olivat viime viikolla tuoneet kotoa tyhjiä pakkauksia. Perjantaina Lapset leikkasivat leikkirahoja ja hinnoittelivat kaupan tuotteita. Tänään leikkiä leikittiin pienissä ryhmissä ja pareittain. Tuotteiden hinnat olivat kokonaisia euroja 1-5 euron väliltä. Jokainen sai leikin aluksi 10 euroa rahaa, jolla sai tehdä ostoksia ikkunalta. Lasten piti huolehtia, että rahat riittävät ostoksiin ja kauppias vielä laski ostajan ostokset ja tietysti oikean määrän vaihtorajoja ostajalle. Vuoroja vaihdettiin, niin että kaikki saivat sekä toimia kauppiaina että tehdä ostoksia.

Eurojen opiskelua syvennetään tällä viikolla leikkimällä Kaikki maksaa -viikkoa. Oppilaat saivat kotoa tuomiinsa kukkaroihin 10 euroa rahaa, ruokailuun lähtemisestä opettaja peri 1 euron tullin, hyvästä käyttäytymisestä ruokalassa sekä hienoista kiitoksista keittiön tädeille saattoi tienata 1-2 euroa rahaa kukkakoonsa. Kesken tunnin juomassa tai vessassa käymisestä piti taas kilauttaa euro open aarrearkkuun ja vastaavasti hiljaisesta työskentelystä, kaverin auttamisesta tai viittaamisesta ope jakoi jälleen palkkarahoja. Kaverin tönimisestä piti maksaa kipurahaa kohteeksi joutuneelle lapselle ja niin edelleen. 

Osa lapsista eläytyi leikkiin tosi hienosti, jaksoi viitata ja odottaa omaa vuoroaan poikkeuksellisen hyvin ja kiitokset hyvästä ruuasta olivat tavanomaista kerkemmässä ruokalan palautuslinjastolla. 

Päivän päätteeksi lasketaan paljonko kenelläkin on rahaa kukkarossaan ja perjantaina aukeaa yllätykseksi lapsille arrakauppa, josta kukin saa ostaa keräämällään rahasummalla tarroja. Tarrakauppaa en lapsille etukäteen kertonut, mutta sen kerroin, että palkintoja on perjantaina luvassa ja se, kenellä on eniten rahaa kukkarossa saa tietenkin parhaat palkinnot. Osa oppilaista suunnitteli jo rahojen pihistämistä toisilta tai vilpillisiä keinoja kerätä rahaa, mutta uhkaus siitä että kiinni jäädessä kaikki rahat kilahtaisivat open kassaan ja huijarin leikki loppuisi siihen, lopetti tällaiset suunnitelmat tosi pikaisesti. 

Luita ja lihaksia

Yleissävy edettiin tällä viikolla luustoon ja lihaksiin. Lihaksistoon tutustuttiin käytännössä liikuntahallista Terästenavan kuntotestin kautta. Tehtävinä oli yhden jalan hyppyjä, jalkojen nostoja puolapuilla roikkuen, selkä seinää vasten istumista ja tasajalkahyppyjä hernepussieläimiä polvien välissä. 

Kuvispisteessä lapset piirsivät näin hienoja luurankoja kirjastosta lainattujen ihmisen biologiaa ja anatomiaa käsitteleviä kirjoja mallina käyttäen. 

Suurempi vai pienempi?

Suurempi vai pienempi? Siinäpä pulma tälle päivälle. Virittäydyimme aiheeseen nälkäisen alligaattorin ja lasten omien suosikki herkkujen kautta. Mitä isompi, sen parempi. "Suu auki suurempaan" lauseen muistan jo omilta kouluajoiltani juuri vähän aikaa sitten edesmenneen opettajan sanavarastosta. Nyt sama lause on siirretty uudelle sukupolvelle.

Tarinassa yhtä suuri kuin -merkki oli suunsa kiinni napsauttanut alligaattori, joka ei voinut syödä kumpaakaan kun ei osannut päättää kumpi samankokoisista herkuista olisi parempi.

Alligaattoritarinan jälkeen jatkoimme ruokkimalla alligaattoreita ensi pelikorteilla. Pienissä ryhmissä lapset nostivat pinosta kaksi pelikorttia kerrallaan ja pohtivat kumman alligaattori nappaa. Tätä voisi jalostaa peliksi niin, että yksi olisi alligaattori joka nappaa aina isomman kortin ja kahdella muulla on omat pinonsa kortteja. Sitten kisattaisiin kumman kortit loppuvat ensin.

Korttipelin jälkeen jatkettiin alligaattoriaiheella. Jokainen sai kaksi noppaa sekä monisteen, jossa oli alligaattoreita suu eri suuntiin. Noppien silmäluvut piti sijoittaa oikeille puolille alligaattoria. 

Tällä viikolla harjoiteltiin myös kymppipareja eri tavoin. Hypittiin, taputeltiin ja askarreltiinkin. 

Toiminnallista arkea

Keskiviikkona piipahdin Riihimäellä Liikkuva koulu -alueseminaarissa. Oli huolestuttavaa kuulla, että keskimäärin alakoululaiset liikkuvat 6 tunnin koulupäivän aikana 32 minuuttia ja yläkoululaiset vain 17 minuuttia. Onni meillä ovat aamun pitkät (30min) välitunnit, jotka ainakin vielä ekaluokkalaisista suurin osa viettää juosten, kiipeillen, pelaten ja touhuten.

Jokaisen, aikuisen ja lapsen tulisi nousta aloiltaan edes seisomaan 17 minuutin välein. Harvoinpa lapset meidän luokassa noin pitkää aikaa kerrallaan istuvatkaan, saatika sitten opettaja. Pistetyöskentely, toiminnallisuus ja liike ovat arkipäivää luokassamme. Hienosti lapset osaavat kuitenkin tehdä hiljasta työtä omilla paikoillaankin. Niitä hetkiä on lähinnä perustestien tai muiden todella tarkkaa työskentelyä vaativien kynä-paperitehtävien kohdalla ja kestoltaan nekään tuokiot eivät ole juuri tuota 17 minuuttia pidempiä.

Viime aikoina metsäretket ja ulkona oppiminen ovat jääneet vähemmälle, kun olemme pitkillä tunneilla keskittyneet käsityöprojekteihimme (niistä lisää myöhemmin). Kun kässäprojektit saadaan päätökseen, lähdetään taas enemmän ulkoilemaan ja tutkimaan maailmaa koulupihan ulkopuolella.

Äidinkielessä opiskelemme usein pienissä ryhmissä, useilla pisteillä. Pistetyöskentelyssä liikettä tulee vähintään pisteeltä toiselle siirryttäessä, mutta usein osa pisteistä tehdään lattialla istuen tai pötkötellen, osa seisten ja vain osa pulpeteissa istuen.

Pisteillä voidaan harjoitella vaikkapa kirjainmuotoja eri tavoin. Viime viikolla pisteet jakautuivat niin, että yhdellä pisteellä tehtiin e-kirjainta kaverin selkään sormella, toisella pisteellä äly-/liitutaululle ja kolmannella pisteellä pyyhittävälle piirustustaululle Lopuksi kaikki siirtyivät Kirjaimet ja sanat -kirjaan, jonne päästessään oppilaalla oli jo useampi kymmen toistoa takanaan.

Yllä olevat kuvat ovat parin viikon takaa L-viikolta, jolloin pistetyöskentelyä tehtiin viikon toisella äidinkielen tunnilla. Yhdellä pisteellä oli korissa lappuja, joihin oli kirjoitettu edellisenä päivän aarrearkun sisällöksi arvattuja l-alkuisia sanoja sekä Minun sanani on -monisteita. Oppilas valitsi avustajan avulla korista mieluisen sanan, kirjoitti sen monisteeseen, laski montako kirjainta ja tavua sanassa on sekä piirsi sanaan liittyvän kuvan. Tämän jälkeen eriyttävänä tehtävänä oli kirjoittaa sanan tavut tai tehdä sanan kirjaimista uusia tavuja ja sanoja. 

Toisella pisteellä harjoiteltiin kirjainmuotoja ensin omatoimisesti älytaululla ja sen jälkeen Kirjaimet ja sanat -kirjaan ja kolmannella pisteellä ope luetutti L-aukeamaa aapisesta. Jokaisella pisteellä oli vain korkeintaan 5 oppilasta kerrallaan ja aikaa kullakin pisteellä käytettiin noin 15-20 minuuttia. 

Luokamme lattiaan on teipattu ruutuhyppelyruudukko, jossa hypellään mennen ja tullen, välillä tavuja tai kirjaimia laskien, välillä loruillen, useimmiten ihan muuten vain. 

 Ruokailuun siirtyessä valitsemme välillä erilaisia tapoja liikkua. Useimmiten olemme hiipiviä salapoliiseja tai metsän eläimiä. Halloween-viikolla leikimme hiljaisesti leijuvia haamuja. Välillä kyykkykävelemme kääpiöiden tapaan. Ja lapsia naurattaa, kun opekin kyykistelee reidet maitohapoilla käytävän päästä päähän.

Äidinkielessä käytämme paljon kirjainkortteja. Tällä kerralla teimme niistä ryhmissä matoja. Lapset ottivat vuorollaan  pinkasta kortin, keksivät sillä alkavan sanan ja saivat tämän jälkeen laittaa kortin madon jatkeeksi. Jos ei itse keksinyt sopivaa sanaa, sai "kilauttaa kaverille".