Riimittelyä, loruttelua ja lukemista

 Olemme koko lukuvuoden ajan tehneet yhteistyötä esikoululaisten kanssa perjantaisin. Tuntien sisällöt ovat olleet monipuolisesti taide- ja taitoaineita, ympäristö- ja luonnontietoa ja äidinkieltä. Tänään, lukuviikolla ja Kirjan ja ruusun päivän jälkitunnelmissa riimittelimme, loruttelimme ja luimme kirjoja.
Aloitimme tunnin laulamalla Olipa kerran harakka -laulua Satu Sopasen ja Tuttiorkesterin tahtiin. Tutkimme sanoja ja rivien loppuja yhdessä ja lapset oivalsivat hienosti, että viimeisistä sanoista löytyy paljon samoja kirjaimia ja tavuja. Tulipa sieltä heti yhdeltä taikasana: riimi!

 

Laulun jälkeen lapset arvuuttelivat aluksi riimittelyaiheisia arvausloruja (Saat siitä hyvä maitoa, jos sinulla on lypsytaitoa... ) ja muodostivat itse riimejä valmiisiin lauseisiin (tässä teille maukas lettu, sanoi pitkähäntäinen viekas ---). Materiaalina käytin Niilo Mäki Instituutin julkaisua Kielipaja lapsen kehityksen tukena. 

Tämän jälkeen lapset saivat piirin keskelle ensin kuvakortteja ja sen jälkeen sanakortteja, joista yhdistettiin riimipareja. Hienosti lukutaidottomat eskaritkin löysivät samannäköisiä kortteja ja ekaluokkalaiset sekä lukevat eskarit lukivat heille mitä heidän valitsemissaan korteissa luki. 

Riimittelyn jälkeen luin lapsille parista eri kirjasta hassuja riimirunoja. 

Tämän jälkeen nostin piirin keskelle kassillisen erilaisia kenkiä. Pohdimme yhdessä millaisiin tilanteisiin sopivat korkokengät, kumisaappaat, lenkkarit.... Miksi korkkareilla ei voi mennä metsäretkelle eikä kuraisilla kumppareilla juhliin? Lopuksi lapset saivat sovitella kenkiä, jolloin todettiin että se mikä yhdelle on sopiva, on toiselle iso tai pieni eivätkä kaikki kengät sovi kaikille käyttäjille tai kaikkiin tilanteisiin. Tämän Open ideat -blogista aamulla napattua vinkkiä aasinsiltana käyttäen siirryimme keskustelussa sopivan lukemisen valitsemiseen. Kaikki kirjat eivät sovi kaikkiin tilanteisiin (karttakirja on vähän tylsä iltasaduksi tai runokirja huono oppaaksi autoimatkalle lähtevälle...) eivätkä ole sopivan mittaisia kaikille lukijoille. Matolle kasaamastani kirjavuoresta kaikki saivat valita itselleen sopivaa ja mieluista lukemista ja rentoutusmusiikin siivittämänä nautiskelimme lopputunnin hiljaisesta lukuhetkestä erilaisissa lukuasennoissa. ;)

Pistetyöskentelyä

 Aamupäivän pitkällä (90min) tunnilla työskentelimme pareittain kuudella eri pisteellä, joiden aihepiirit liittyivät tämän viikon matematiikan ja äidinkielen aiheisiin. Matematiikassa yhdellä pisteellä mitattiin omat pituudet ja painot. Toisella pisteellä oppilaat mittailivat esineitä viivotinta älytaululla liikuttaen.
Kahdella äidinkielen pisteellä luettiin aapista - toisessa läksynä ollutta tekstiä, toisessa uutta. Yhdellä pisteellä yhdisteltiin nimiä oikeisiin nimikirjaimiin ja pohdittiin myös omia ja luokkakavereiden nimikirjaimia. Yhdellä pisteellä yhdisteltiin maitopurkkien korkkeihin kirjoitettuja sanoja yhdyssanoiksi (samalla idealla olen toteuttanut myös vastakohtien opettelua ja riimiparien etsimistä). Logicoja ratkottiin vielä yhdellä pisteellä. Logicojen ratkomiseen olisi voinut olla aikaa enemmänkin, mutta muut pisteet valmistuivat melkein kaikilla pareilla yhtä aikaa. Jokaisella pisteellä käytettiin aikaa noin 10-15 minuuttia.

Tötsäsuunnistusta metson kanssa

 Avasimme kevään ulkoliikuntakauden pihaleikeille ja suunnistuksella. Tötsäsuunnistuksen kahdeksalla erilaisella radalla riitti haastetta jokaiselle. Suunnistajat saivat kynän ja keltaisen lapun, johon oli numeroitu rivit ykkösestä kahdeksaan. Kartan yläreunassa oli numero osoittamassa rataa (1, 2, 3...8) Rasteilla (tötsät pihalla) oli jokaisella jokin kirjain ja kun keräsi oikeat rastit oikeassa järjestyksessä, muodostui kirjaimista riville jokin sana (mäki, rasti, kisa, puro...) Yhdessä tarkasteltiin ensin kartan suuntaamista ja tutkailtiin mikä X kartalla on mikäkin tötsä pihalla. Innokkaimmat ehtivät kiertää parinkymmenen minuutin ajassa kaikki kahdeksan rataa.
Yhden ryhmän suunnistushetki täydentyi vielä metson vierailulla. Opellekin oli aika villi tunne, kun jonossa tyttö osoitti open selän taakse kysyen, mikä toi on. Kun käänsin pääni, muutaman metrin päässä seisoi metso. Metso päätti valita kulkureittinsä meidän "suunnistusmetsän" halki, joten väistimme kiltisti hetkeksi seuraamaan metson menoa. Tämä ryhmä ei montaa rataa ehtinyt kiertää, mutta totesimme että suunnistus on samalla luontoelämyksiä ja luonnon tarkkailua - jopa koulun asfalttipihalla.